Uskonto ja uskonnolliset toimijat – rauhan rakentajia, vihan lietsojia vai jotain aivan muuta?

Uppsalan yliopiston tutkimusten mukaan uskonnon rooli konflikteissa on kasvanut huomattavasti. Vielä 70-luvulla uskonnon esiintyminen muuttujana konflikteissa oli satunnaista, mutta vuonna 2015 yli 50 prosentissa konflikteista oli uskonnollinen ulottuvuus. Mitä tapahtui? Miten rauhantyön tulisi reagoida kehitykseen? Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto etsii vastauksia näihin kysymyksiin Kriisinhallinta NYT -tapahtumassa 17. toukokuuta.

17.5.2018
11.30-12.00
Päähuone, Lava 2, Teurastamon Kellohalli

Uskonto ja uskonnolliset toimijat – rauhan rakentajia, vihan lietsojia vai jotain aivan muuta?

Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto perustettiin vuonna 2013 YK:n pääsihteerin raportin todettua, että uskonnolliset ja perinteiset johtajat ovat toimijoita, joiden rooli rauhanrakennuksessa ja konfliktinratkaisussa on keskeinen. Samaisessa raportissa huomioitiin, että positiivisesta vaikutusvallasta huolimatta uskonnolliset toimijat jäävät usein virallisen rauhantyön ulkopuolelle.

Siinä missä uskontoa on mahdollista hyödyntää työkaluna rauhan rakentamiseen, uskonto taipuu myös väkivallan perusteeksi. Tästä tyyppiesimerkin antavat uskonnollisella ideologialla toimintansa oikeuttavat terrorijärjestöt. Rauhanverkoston tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei uskonto väkivallan perusteena ole koko totuus. Tutkimukset osoittavat, että uskonto vaikuttaa terrorijärjestöjen taustalla niin rekrytoinnissa kuin deradikalisaatio-, integraatio- ja sovintoprosesseissa.

Uskonnon rooli väkivallan kohteena ja vastakkainasettelun perusteena on nähty myös Suomessa. Vaikka viharikosten määrä laski vuonna 2016, uskontoon ja etnisyyteen kohdistuvien rikosten suhteellinen määrä kasvoi. Vastaava kehitys on nähty muualla maailmalla.

Kesällä 2017 YK:n kansanmurhien estämisen toimisto julkaisi toimintaohjeen, jonka tavoite on antaa työkaluja uskonnollisille johtajille vihanlietsonnan ennaltaehkäisemiseksi. Toimintaohje antaa eväitä niin uskonnollisen yhteisön sisältä kumpuavan kuin yhteisöön kohdistuvan vihapuheen ennaltaehkäisyyn. Toimintaohje alleviivaa YK:ssa kasvavaa ymmärrystä siitä, että uskonnolliset johtajat on saatava mukaan rauhanprosesseihin ja rauhanrakennukseen.

Paneeli etsii vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

  • Miksi uskonnosta on tullut keskeinen muuttuja konflikteissa?
  • Mikä on uskonnollisten toimijoiden rooli väkivallan lietsonnassa ja sen ennaltaehkäisyssä?
  • Miten uskonnollisten toimijoiden positiivista vaikutusta on mahdollista tukea?
  • Kun uskonnolliset toimijat otetaan mukaan rauhanneuvotteluihin ja rauhantyöhön, mikä kärsii? Miten käy esim. naisten ja nuorten aseman?
  • Mitä riskejä uskonnollisten toimijoiden mukaan ottaminen luo? Tekeekö se konfliktista uskonnollisen?
  • Uhkaako uskonnollisten toimijoiden roolin vahvistaminen demokraattisia prosesseja?
  • Mitä onnistumisia tiedämme maailmalta? Miksi Suomi on hyvä toimija teeman parissa?

Panelistit:

  • Kristiina Rintakoski, Rauhantyön ja vaikuttamisen päällikkö, FELM
  • David Korpela, Kehityspolitiikan neuvonantaja, konfliktit ja yhteiskuntakehitys, Ulkoministeriö
  • Marie Makweri, Right to Peace -asiantuntija, KUA
  • Keskustelun juontaa Anna Tervahartiala Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkostosta

Lähteitä: